Asianajoliiton jäsen

Suomen asianajajaliiton jäsen

  • Myös rikosasiassa syytettynä (vastaajana) oleva on oikeutettu saamaan asiantuntevaa oikeudellista apua. Avustajan tarve syntyy monesti jo esitutkintavaiheessa poliisin suorittaessa rikostutkintaa. Viimeistään avustajan tarve on käsillä siinä vaiheessa, kun asiaa käsitellään käräjäoikeudessa. Esitutkinnassa poliisin velvollisuutena on tiedustella ennen kuulustelun aloittamista, haluaako kuulusteltava avustajan paikalle. Vähänkin vakavammissa rikosepäilyissä on syytä ainakin keskustella rikosasioita hoitavan asianajajan kanssa ennen kuulustelua. Aina asianajajan läsnäolo kuulustelutilanteessa ei kuitenkaan ole tarpeen. Nyrkkisääntönä voisi todeta, että jos vähänkin tuntuu siltä, että ei halua kuulustelua suoritettavan ilman avustajaa, on avustaja hyvä pyytää paikalle.

    Poliisi voi ottaa kiinni rikoksesta epäillyn. Kiinnioton ensimmäistä vaihetta kutsutaan pidätykseksi. Pidätys perustuu poliisin päätökseen. Pidätettynä voidaan pitää enintään kiinniottopäivää seuraavaan kolmanteen päivään. Mikäli tämän jälkeen kiinnipitämistä halutaan jatkaa, on poliisin tehtävä tuomioistuimelle vaatimus epäillyn vangitsemisesta. Käräjäoikeudessa järjestetään vangitsemiskäsittely, jossa epäilty joko määrätään vangittavaksi tai vapautetaan. Vangitseminen (tutkintavankeus) voi kestää pitkäänkin. Vangitsemisen edellytykset on kuitenkin mahdollista saattaa käräjäoikeuden tutkittavaksi määräajoin uudelleen.

    Jos poliisi esitutkinnan perusteella tulee siihen tulokseen, että henkilöä on syytä epäillä rikoksesta, siirtää poliisi asian syyttäjälle syyteharkintaa varten. Mikäli syyttäjä syyteharkinnan tuloksena päättää nostaa syytteen, laatii syyttäjä haastehakemuksen ja siirtää sen vireille käräjäoikeuteen. Käräjäoikeudessa rikosasiat käsitellään suullisessa istunnossa (vähäiset rikosasiat voidaan vastaajan suostumuksella käsitellä myös kirjallisessa menettelyssä), jonne vastaaja haastetaan paikalle. Osa rikosasioista voidaan käsitellä riippumatta siitä, saapuuko vastaaja paikalle istuntoon. Mikäli asia on sen kaltainen, että vastaajan on oltava henkilökohtaisesti läsnä istunnossa, määrätään vastaajalle poissaolon varalta uhkasakko.

    Käräjäoikeus antaa tuomion joko heti istunnon päätyttyä tai myöhemmin ns. kansliatuomiona. Käräjäoikeuden tuomiosta voi valittaa hovioikeuteen. Rikosasioissa, joissa rangaistukseksi on tuomittu sakkoa tai vankeutta vähemmän kuin neljä kuukautta, on hovioikeudelta kuitenkin saatava jatkomenettelylupa ennen kuin hovioikeus ottaa valituksen käsiteltäväkseen.

    Vakavissa rikoksissa voidaan vastaaja määrätä vangittavaksi heti tuomion antamisen jälkeen. Yleensä vankeusrangaistuksen täytäntöönpano ei kuitenkaan tapahdu heti tuomion antamisen jälkeen. Käräjäoikeus ei päätä vankeusrangaistuksen täytäntöönpanosta, vaan tästä huolehtivat eri viranomaiset.

    Rikosasian vastaajalla on oikeus tuloista riippuen saada itselleen avustaja tarvittaessa valtion varoin. Avustaja tai puolustaja voidaan määrätä jo esitutkintavaiheessa.

  • Mikäli olet joutunut rikoksen uhriksi, toimi seuraavasti:

    • Ota selvää, onko rikoksella silminnäkijää tai muuta todistajaa ja mikäli on, ota yhteystiedot talteen.
    • Selvitä heti rikoksen aiheuttamat vahingot ja mikäli mahdollista pyydä myös todis-tajaa painamaan vahingot mieleensä.
    • Tee rikoksesta ilmoitus poliisille ja pyydä ilmoitusjäljennös itsellesi.
    • Jos olet joutunut väkivaltarikoksen uhriksi, käy lääkärissä näyttämässä vammasi ja pyydä lääkäriä kirjaamaan ne ylös. Poliisi myös yleensä ottaa valokuvat vammoista.
    • Ota poliisikuulusteluun mukaan kaikki asiaan liittyvät todisteet ja asiakirjat.
    • Mikäli vähänkin epäilet, että et kykene asiaa hoitamaan ilman asianajajan apua, ota yhteyttä asianajajaan mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.

    Kun poliisi on saanut esitutkinnan valmiiksi, siirtyy asia syyttäjälle syyteharkintaan. Mikäli syyttäjä ei päätä nostaa syytettä esimerkiksi todisteiden puuttumisen vuoksi, voi rikoksen uhri vielä itse ajaa syytettä käräjäoikeudessa. Riskinä tällöin on se, että rikoksen uhri asian hävitessään joutuu korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Syyttäjän ajaessa syytettä, ei rikoksen uhri milloinkaan voi joutua korvaamaan syytetyn kuluja.
    Mikäli syyttäjä nostaa syytteen, tulee asia vireille rikoksen tekopaikan käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus järjestää asiassa pääkäsittelyn, jonne rikoksen uhri kutsutaan henkilökohtaisesti. Ennen pääkäsittelyä käräjäoikeus pyytää useasti rikoksen uhria toimittamaan korvausvaatimuksensa kirjallisesti käräjäoikeudelle. Tässä vaiheessa on yleensä jo hyvä ottaa yhteyttä asianajajaan.

    Pääkäsittelyn päätyttyä käräjäoikeus antaa tuomion joko heti tai myöhemmin ns. kansliatuomiona. Kansliatuomion antamisen ajankohta ilmoitetaan pääkäsittelyssä.

    Oikeudenkäynnin kustannukset

    Tietyissä lähinnä vakavimmissa rikoksissa on rikoksen uhrilla oikeus saada tuloihin katsomatta lakimies avustajakseen valtion varoin. muiden rikosten osalta rikoksen uhri (asianomistaja) voi saada oikeusapua samoin perustein kuin syytettykin. Oikeusavun saaminen ratkeaa asianosaisen tulojen perusteella. Rikoksen uhrin on kuitenkin ensisijaisesti käytettävä oikeudenkäynnin kustannuksiin kotivakuutukseen kuuluvaa oikeusturvavakuutusta, mikäli sellainen on. Oikeusturvavakuutuksessa on yleensä 15%:n omavastuu.

    Vahingonkorvaus

    Rikoksen uhri voi saada korvausta kärsimistään vahingoista ainoastaan, mikäli korvausta vaatii. Ja vain vaadittu määrä voidaan tuomita. Oikeus ei siis milloinkaan tuomitse rikoksen uhrille korvauksia omasta aloitteestaan. Vaadittavista korvauksista on syytä keskustella asianajajan kanssa.

    Jos syytetty tuomitaan rikoksesta, tuomitaan hänet pääsääntöisesti myös maksamaan vaaditut vahingonkorvaukset joko kokonaan tai osittain. Tuomitut varsin harvoin maksavat vahingonkorvauksia vapaaehtoisesti. Huolehdin vahingonkorvausten perimisestä tuomitulta siirtämällä tarvittaessa tuomion täytäntöönpantavaksi ulosottoviranomaiselle. Maksukyvyttömien tuomittujen kyseessä ollessa teemme Valtiokonttorille hakemuksen rikosvahinkojen korvaamisesta.

    Muutoksenhaku

    Sekä tuomittu että asianomistaja voivat valittaa käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Myös syyttäjä voi valittaa. Hoidan luonnollisesti myös muutoksenhakuun liittyvät toimet riippumatta siitä kuka valituksen on tehnyt. Oikeusapu ja vastaavasti oikeusturvavakuutus kattavat toimet myös hovioikeuden osalta.

  • Asuntokauppoja tehdään vuosittain noin 100 000 kappaletta, joista pientalokauppoja on noin 25 000. Asuntokauppojen seurauksena puidaan oikeuksissa raskaita riitoja, joiden syynä ovat kaupan kohteesta myöhemmin löytyneet kosteusvauriot tai muut virheet. Joskus virheiden havaitseminen tapahtuu vasta vuosien päästä kaupanteon jäl-keen. Ongelmien syynä on usein se, ettei kaupan kohteeseen ole tutustuttu riittävän huolellisesti ennen kaupan tekemistä, myyjä ei ole kertonut kaikkea kaupan kohteesta tai kohteessa on ns. salainen virhe.

    Tyypillisiä virheitä

    • Kosteusvaurio pesu- ja/ tai saunatiloissa tai ulkopuolisissa vesieristyksissä ja salaojituksissa.
    • Rakennuksen lämmöneristyksen virheet.
    • Myyjän tai myyjää edeltävän omistajan tekemä virheellinen remontti, jota asunto-osakeyhtiö ei suostu korjaamaan.
    • Ei ole kerrottu odotettavissa olevista korjauksista.
    • Huono työn laatu erityisesti ilman ammattirakentajaa rakennetuissa kohteissa.

    Virheisiin varautuminen ennen kaupantekoa

    Virheisiin on mahdollista varautua ennakolta mm. seuraavin toimin:

    • Ostajan on syytä olla tarkkana, jos myyjällä ei ole selkeitä tietoja rakennuksen iästä, rakennusmateriaaleista, rakenneratkaisuista yms. tiedoista.
    • Kuntotarkastuksen teettäminen asiantuntijalla ja kuntotarkastusraportin analysointi yhdessä tarkastajan ja myyjän kanssa.
    • Kaupan kohdetta koskevien suullisten keskustelujen dokumentoiminen paperille.
    • Huomion kiinnittäminen kauppakirjan ehtoihin. Esimerkiksi sellaisena kuin se on ehtoa ei ostajan pitäisi koskaan hyväksyä ilman yksityiskohtaista kauppakirjan liitteeksi otettavaa tarkastuslistaa.
    • Kiinteistönvälittäjän hoitamissa kaupoissa suora kontakti myyjään, jos välittäjän vastaukset jäävät epäselviksi tai epämääräisiksi.
    • Huolehtiminen siitä, että on jo ennen kaupan tekemistä voimassaoleva kotivakuutus.
    • Asianajajan apuun turvautuminen kaupanteossa ja kauppakirjan laadinnassa (mikäli välittäjä ei kauppakirjaa tee) ja tarkastamisessa.

    Jos kaupanteon jälkeen kuitenkin havaitaan virhe

    Jos kaupanteon jälkeen kuitenkin havaitaan virhe, on tärkeää dokumentoida virhe ja reklamoida siitä viipymättä myyjälle. Vaikka myyjän vastuuajat kiinteistönkaupassa (5 vuotta) ja asunto-osakkeen kaupassa (2 vuotta) ovat varsin pitkiä, on virheestä käytännössä kuitenkin reklamoitava huomattavasti nopeammin. Oikeuskäytännössä on katsottu, että reklamaatio virheestä tulisi tehdä viimeistään 4-5 kuukauden päästä virheen havaitsemisesta. Reklamaation laiminlyöminen johtaa siihen, että oikeus hyvitykseen (hinnanalennus tai vahingonkorvaus) taikka kaupan purkamiseen saattaa olla menetetty. Onkin suositeltavaa ottaa heti virheen havaittuaan yhteyttä asianajajaan, jotta reklamaatio tulee oikein ja oikea-aikaisesti tehtyä.

    Virheen aiheuttamasta taloudellisesta menetyksestä ostajan on mahdollista vaatia hinnanalennusta tai vahingonkorvausta ja joskus jopa kumpaakin. Äärimmäisissä tapauksissa voi kyseeseen tulla kaupan purkaminen. Toisaalta aivan kaikenlaisia virheitä myyjä ei joudu korvaamaan. Virheen on oltava sillä tavoin vaikutuksellinen, että se olisi vaikuttanut kauppahintaan, mikäli se olisi ollut tiedossa jo ennen kaupan tekemistä. Oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä on katsottu, että virheen korjauskustannusten on oltava vähintään n. 3-4 % kauppahinnasta, jotta myyjä voisi olla velvollinen niitä ostajalle korvaamaan.

    Minulla on vuosien kokemus asunto- ja kiinteistönkauppariidoista sekä myyjien että ostajien avustajana. Tarvittaessa käytän apunani myös rakennusalan ammattilaisia (mm. kauppakamarin hyväksymiä tavarantarkastajia). Asunto- ja kiinteistönkauppariidat käsittelee ensimmäisenä oikeusasteena käräjäoikeus, jonka tuomioista on mahdollista valittaa hovioikeuteen. Hovioikeuden tuomiosta on mahdollista valittaa vielä korkeimpaan oikeuteen, mutta valituksen käsittely edellyttää sitä, että korkein oikeus myöntää valitusluvan. Kuluttajariitalautakunta antaa myös ratkaisusuosituksia asunto- ja kiinteistönkauppariidoissa, vaikka molemmat osapuolet olisivat yksityishenkilöitä.

    Oikeusturvavakuutus kattaa yleensä asunto- ja kiinteistönkauppariidoista aiheutuvia avustajan käyttämisestä syntyviä kustannuksia, jos riidan kohteena on oma vakituinen asunto tai omassa käytössä oleva vapaa-ajan asunto. Teen päämieheni puolesta tarvittaessa oikeusturvailmoituksen vakuutusyhtiölle.

  • Avioliitto puretaan tuomioistuimen päätöksellä. Avioero myönnetään avioerohakemuksen jättämisestä alkavan kuuden kuukauden mittaisen harkinta-ajan jälkeen tai välittömästi hakemuksen jättämisen jälkeen, jos puolisot ovat ennen sitä asuneet erillään keskeytyksettä viimeiset kaksi vuotta. Jos avioeroa koskeva asia on saatettu vireille puolisoiden yhteisellä hakemuksella, kuuden kuukauden harkinta-aika alkaa kulua hakemuksen jättämisestä käräjäoikeudelle. Jos taas vain toinen puolisoista on tehnyt hakemuksen, alkaa harkinta-aika kulua siitä, kun hakemus on annettu tiedoksi toiselle puolisoista. Avioeron hakemiselle ei tarvitse esittää mitään perusteita.

    Kun kuuden kuukauden harkinta-aika on kulunut, on puolisoiden tai vain toisen puolisoista jätettävä ns. toisen vaiheen hakemus käräjäoikeudelle. Vasta sen jälkeen käräjäoikeus voi tuomita puolisot avioeroon. Avioeroasia raukeaa, jos toisen vaiheen hakemusta ei ole tehty vuoden kuluessa harkinta-ajan alkamisesta. Toisen vaiheen hakemusta ei voi jättää ennen harkinta-ajan päättymistä.

    Avioeron liitännäisasiat

    Avioeroasian yhteydessä voidaan käräjäoikeuden ratkaistavaksi saattaa myös seuraavat asiat:

    • elatusapu
    • lapsen huolto, asuminen ja tapaamisoikeus
    • kumpi puolisoista saa toistaiseksi jäädä asumaan yhteiseen kotiin.

    Ositus

    Kun avioeroa koskeva asia on tullut vireille käräjäoikeudessa, voivat puolisot vaatia omaisuutensa jakamista eli ositusta. Avioerohakemuksen jättöhetki on samalla ositusperusteen syntyhetki. Jos puolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen (esim. avioehtosopimuksen perusteella), on omaisuuden osituksen sijasta suoritettava ainoastaan omaisuuden erottelu. Jos puolisoilla on yhteistä omaisuutta, on omaisuus vaadittaessa jaettava omaisuuden osituksessa tai erottelussa.

    Sopimusositus

    Sopimusosituksella tarkoitetaan sitä tilannetta, että puolisot sopivat osituksesta ilman oikeuden määräämää pesänjakajaa. Ositussopimus kannattaa laatia kirjallisena, vaikka puolisoilla ei mitään merkittävää omaisuutta olisikaan. Ositus on aina tehtävä. Viimeistään se tulee tehtäväksi puolison kuoleman jälkeen ennen perinnönjakoa. Ajan kuluminen avioeron ja osituksen välillä voi johtaa virheelliseen ositukseen, koska osituksen toimittamisen kannalta merkityksellisten tietojen selvittäminen vuosien päästä on vaikeaa. Lisäksi ositettavan omaisuuden arvo määräytyy ositushetken mukaan, ei siis avioerohetken mukaan.

    Osituksen aluksi selvitetään kummankin puolison omaisuus, yhteinen omaisuus sekä sellainen omaisuus, johon toisella puolisoista ei ole avio-oikeutta. Tätä varten puolisoiden omaisuudesta, omaisuuden arvosta sekä veloista tulee hankkia tarvittavat selvitykset.

    Toimitusositus

    Mikäli puolisot eivät pysty sopimaan omaisuuden osituksesta, voi toinen puoliso hakea tuomioistuimelta pesänjakajaa toimittamaan omaisuuden osituksen. Pesänjakajan toimittamaa ositusta kutsutaan toimitusositukseksi.

    Omaisuuden kirjaaminen osituksen jälkeen

    Osituksen päätyttyä tulee huolehtia omaisuuden kirjaamisesta eri rekistereihin. Kiinteistöjen osalta tulee hakea lainhuutoa. Asunto-osakkeiden osalta tulee osakekirjaan tehdä siirtomerkinnät ja ilmoittaa isännöitsijälle osakkeiden siirtymisestä.

    Osituksessa kannattaa käyttää apuna lakimiestä, jos vähänkin epäröi, tuleeko ositus asianmukaisesti hoidettua. Vastaan mielelläni lisäkysymyksiin asiassa.

  • Ensisijaisena vaihtoehtona kaikissa lapsen huoltoa, tapaamisoikeutta ja elatusta koskevissa riidoissa on sovinnon aikaansaaminen. Pitkittyneet lapsiriidat ovat raskaita ja saattavat vaikuttaa lapseen kielteisesti. Sovintoratkaisun etuja ovat myös edullisuus, nopeus ja joustavuus. Sovintoratkaisuun on mahdollista päästä joko osapuolten keskinäisin neuvotteluin, lastenvalvojan johdolla ja lisäksi tuomioistuinsovittelun avulla. Kaikissa vaihtoehdoissa voi olla tarpeen turvautua asianajajan apuun.

    Oikeudenkäynti

    Mikäli vanhemmat eivät kuitenkaan onnistu saamaan aikaiseksi sovinnollista ratkaisua lapsen huollon, tapaamisten ja elatuksen osalta, joudutaan asia saattamaan käräjäoikeuden ratkaistavaksi lapsen vanhemman tekemällä hakemuksella. Käräjäoikeusprosessiin on syytä hankkia avuksi asiantunteva asianajaja. Asianajajan tehtävänä on:

    • Arvioida perheen tilanne ja selvittää päämiehen kanssa pitkällä tähtäimellä lapselle paras mahdollinen ratkaisu, johon pyrkien asiaa lähdetään viemään eteenpäin.
    • Selvittää päämiehelle oikeusprosessin eri vaiheet ja sosiaalitoimen suorittaman olosuhdeselvityksen merkitys.
    • Selvittää ja hankkia yhdessä päämiehen kanssa ne todisteet, jotka ovat tarpeen tavoiteltuun lopputulokseen pääsemiseksi.
    • Avustaa päämiestä varsinaisessa oikeudenkäynnissä.
    • Huolehtia tuomioistuimen ratkaisun jälkeen mahdollisesti tarvittavista jälkitoimista.
    • Olla asiakkaan tavoitettavana ja apuna koko prosessin ajan.

    Lapsen etu

    Lapsen huoltoa, tapaamisia ja elatusapua koskevissa prosesseissa on aina tärkeimpänä tavoitteena nimenomaan lapsen edun kannalta paras mahdollinen ratkaisu. Tästä tavoitteesta ei voi tinkiä missään prosessin vaiheessa. Tavoitteen saavuttamiseen ei kuitenkaan voi pyrkiä keinolla millä hyvänsä. En milloinkaan toimi epäasiallisesti tai epärehellisesti, enkä myöskään kannusta päämiestäni tällä tavoin toimimaan. Mahdollinen vastapuolen taholta esiintyvä tällainen toiminta pyritään havaitsemaan ja tuomaan esille prosessin aikana, jotta oikeuden ratkaisu perustuisi todellisiin faktoihin ja olosuhteisiin ja jotta asiassa saataisiin aikaiseksi lapsen edun kannalta paras mahdollinen ratkaisu.

  • Kaikki meistä joutuvat elämänsä aikana solmimaan lukuisia sopimuksia. Yksinkertaisimmillaan sopimus syntyy esimerkiksi kaupan kassalla suoritettavan ostotapahtuman muodossa ja toisaalta monimutkaisimmillaan voi olla kyse yritysten välillä solmittavista yritysjärjestelyjä koskevista sopimuksista.

    Suomen oikeudessa sopimukset ovat pääsääntöisesti vapaamuotoisia. Näin ollen suullinen sopimus on pääsääntöisesti yhtä pätevä kuin kirjallinen sopimus. Tietyille sopimustyypeille on laissa kuitenkin säädetty muotovaatimuksia, kuten kirjallisen muodon vaatimus. Esimerkiksi sopimus kiinteistön kaupasta on tehtävä kirjallisesti todistajan (kaupanvahvistaja) läsnä ollessa.

    Aina sopimuksen osapuolet eivät ole yhtä mieltä siitä mitä on sovittu. Tällöin sopimusta joudutaan tulkitsemaan sen selvittämiseksi, mitä osapuolet ovat sopimusta solmittaessa tarkoittaneet. Paras tapa välttää myöhemmät tulkintaerimielisyydet on sopia asioista mahdollisimman yksiselitteisesti ja laatia kirjallinen sopimus. Suullisen sopimuksen kyseessä ollessa on vaikeata myöhemmässä erimielisyystilanteessa osoittaa tarkoin sopimuksen sisältöä.

    Sopimuksen tekeminen

    Sopimuksen tekemistä ja pätemättömyyttä säätelevänä yleislakina toimii oikeustoimilaki. Lisäksi sopimusten tekemistä säätelevät monet erityislait kuten kuluttajansuojalaki ja asuntokauppalaki. Oikeustoimilaissa sopimuksen syntymistä säännellään perinteisen tarjous –vastaus –mekanismin kautta. Käytännössä kuitenkin vähänkin laajemmat sopimukset syntyvät nykyisin erillisen neuvotteluprosessin tuloksena.

    Oikeustoimilain mukaisesti sopimus syntyy, kun tarjoukseen annetaan hyväksyvä vastaus. Tarjous lähtökohtaisesti sitoo tarjouksen antajaa sen jälkeen, kun vastaanottaja on ottanut selon tarjouksen sisällöstä. Suulliseen tarjoukseen on pääsääntöisesti vastaus annettava heti, kun taas kirjalliseen tarjoukseen tulisi vastaus antaa kohtuullisessa ajassa tarjouksen tekemisestä.

    Sopimusneuvotteluihin valmistautuminen

    Kuten sanottua vähänkin laajemmat sopimukset syntyvät yleensä neuvotteluprosessin tuloksena. Sopimusneuvotteluihin on syytä valmistautua huolellisesti. On mietittävä tarkoin, mitä sopimuksella halutaan saavuttaa. Tärkeää on myös selvittää mahdolliset asiaan liittyvät pakottavan lainsäädännön normit, joiden osalta asioista ei voida sopia pakottavista lainsäännöksistä poikkeavalla tavalla.

    Sopimuksen valmistelutoimiin kuuluu myös sopimuskumppaniin tutustuminen. Monesti on syytä varsinkin ennestään tuntemattomien sopimuskumppaneiden kohdalla selvittää yhtiömuoto, onko yhtiötä merkitty kaupparekisteriin ja verottajan rekistereihin, yhtiön lailliset edustajat sekä mahdolliset muut henkilöt yhtiön taustalla.

    Lopullista sopimusta edeltävät sopimustyypit

    Tilanteissa, joissa lopullisen sopimuksen syntymistä edeltävät pitkät sopimusneuvottelut, saattaa olla tarpeen sopia ns. aiesopimus (letter of intent), jonka tarkoituksena on kuvata lopullisen sopimuksen suuntaviivat, kuten sopijapuolten tarkoitus, tavoitteet, aikataulu sekä muut sen kaltaiset seikat. Vielä ennen lopullisen sopimuksen solmimista voidaan laatia esisopimus, jota voidaan tarvita esimerkiksi tilanteessa, jossa osapuolilla on yhteinen tahto tietyn sisältöisen sopimuksen solmimiseen, mutta lopullisen sopimuksen syntyminen riippuu vielä jonkin avoinna olevan asian toteutumista. Lopullinen sopimus (pääsopimus) solmitaan, kun kaikki ehdot ovat täyttyneet.

    Yksinkertaisimmillaan sopimus siis syntyy lähes automaattisesti sopijapuolten käyttäytymisen seurauksena. Toisaalta taas laajoissa sopimuksissa on edellä kuvatun mukaisesti monta eri vaihetta ja huomioon otettavaa seikkaa. Ainakin laajempia sopimuksia solmittaessa kannattaa ottaa yhteyttä asianajajaan ja keskustella sopimukseen liittyvistä seikoista. Olen ollut laatimassa lukemattomia sopimuksia niin yritysten kuin yksityishenkilöidenkin välillä.

  • Lähes jokainen meistä solmii jossakin elämänsä vaiheessa työsopimuksen, suurin osa useita. Työsopimuksella ja sen ehdoilla on siten suuri merkitys elämäämme. Työsopimuksessa on nimensä mukaisesti kyse kahden osapuolen eli työnantajan ja työntekijän välisestä sopimuksesta.

    Vaikka työoikeudessakin vallitsee vahvasti sopimusvapauden periaate, on sopimusvapautta kuitenkin katsottu useissa kohdin tarpeelliseksi rajoittaa. Ns. pakottavin lainsäännöksin on pyritty suojaamaan työntekijää, joka on työsuhteessa heikompi osapuoli. Työntekijän on katsottu olevan suojan tarpeessa etenkin sellaisten työsuhteen osa-alueiden kuten työajan, työnteko-olosuhteiden ja työsuhteen päättämismenettelyn osalta. Pakottavilla lainsäännöksillä säännellyistä työsuhteen ehdoista eivät sopimuksen osapuolet voi sopia tavalla, joka huonontaa työntekijän asemaa siitä, mikä se pakottavan lainsäännöksen mukaan olisi.

    Työsopimus on syytä tehdä kirjallisesti. Vain kirjallisella sopimuksella voidaan myöhemmin luotettavasti todistaa, mitä on sovittu. Työsopimukseen on syytä ottaa ainakin seuraavat ehdot:

    • Työnteon alkamisajankohta
    • Määräaikaisen sopimuksen kesto ja määräaikaisuuden peruste
    • Koeajan pituus (mikäli koeajasta on sovittu)
    • Työntekijän pääasialliset työtehtävät
    • Palkan määräytymisperusteet ja palkanmaksukausi
    • Säännöllinen työaika
    • Vuosiloman määräytyminen
    • Irtisanomisaika ja sen määräytymisperuste

    Mikäli työsopimusta jostakin syystä ei ole tehty kirjallisesti, on työnantaja kuitenkin velvollinen ilman eri pyyntöä antamaan työntekijälle viimeistään ensimmäisen palkanmaksukauden päättymiseen mennessä kirjallisen selvityksen työsuhteen ehdoista.

    Vaikka työsuhteen ehdoista olisi asianmukaisesti sovittu, voi työsuhteen osapuolten välille myöhemmin syntyä riitaa. Yleisimmin riidat liittyvät työsuhteen päättämiseen tai epäselvyyksiin palkan ja muiden työsuhteeseen perustuvien korvausten maksamisessa. Varsin usein on kyse siitä, että työntekijä katsoo työsopimuksensa tulleen perusteettomasti päätetyksi. Toisaalta valitettavan usein työntekijän palkka tai muut korvaukset jäävät joko kokonaan tai osaksi maksamatta työnantajan maksukyvyttömyyden johdosta tai siitä syystä, että työantaja tarkoituksellisesti jättää työantajalle kuuluvia maksuja maksamatta.

    Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus päätetään yleensä jommankumman osapuolen toimesta irtisanomalla. Irtisanomisilmoitusta seuraa osapuolten sopima, työsopimuksessa määrätty tai laissa säädetty irtisanomisaika. Määräaikainen työsopimus päättyy ilman irtisanomista tai irtisanomisaikaa, kun määräaikaisuuden perusteena ollut työ on loppuun saatettu tai sovittu määräaika on päättynyt.

    Työnantaja saa irtisanoa työntekijän toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Tällaisia syitä voivat olla esimerkiksi työntekijän velvollisuuksien vakavat rikkomiset ja laiminlyönnit taikka taloudellisista ja tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä tapahtuva työn olennainen ja pysyvä vähentyminen. Jos työntekijän työt ovat olennaisesti ja pysyvästi vähentyneet, ei häntä saa irtisanoa, jos hänet voidaan kouluttaa tai sijoittaa toisiin tehtäviin.

    Työsopimuksen purkaminen on mahdollista vain sopimusosapuolen erittäin vakavan laiminlyönnin tai käytösrikkomuksen vuoksi. Työsuhde päättyy tällöin heti ilman irtisanomisaikaa. Purkamisoikeuden syntyminen edellyttää niin painavaa syytä, ettei sopimusosapuolelta voida kohtuudella vaatia sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.

    Työnantajan on syytä ennen työsopimuksen irtisanomiseen tai purkamiseen ryhtymistä varmistaa, että työsuhteen päättäminen perustuu tosiseikkoihin ja että nämä tosiseikat muodostavat laillisen perusteen työsuhteen päättämiselle. Epäselvissä tapauksissa kannattaa olla etukäteen yhteydessä esim. asianajajaan tai työsuojeluviranomaiseen.

    Jos työnantaja päättää työsuhteen ja työntekijä pitää työsuhteen päättämistä laittomana, on työsuhteen päättämisen lainmukaisuus viime kädessä ratkaistava siten, että työntekijä nostaa käräjäoikeudessa kanteen työantajaa vastaan vaatien korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä. Mikäli käräjäoikeus toteaa työsuhteen päättämisen laittomaksi, se määrää työantajan maksamaan työntekijälle korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä. korvauksen määrä perustuu työntekijän palkkaan ja on määrältään vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkkaa vastaava. Kanne on nostettava kahden vuoden kuluessa siitä, kun työsuhde on päättynyt. Jos näin ei ole tehty, on oikeus korvaukseen vanhentunut.

    Työnantaja on velvollinen maksamaan työntekijälle sovitun palkan sekä muut työntekijälle lain ja/ tai mahdollisen työehtosopimuksen mukaan kuuluvat korvaukset. Kaikki työsopimukseen perustuvat työntekijän saatavat erääntyvät maksettaviksi viimeistään työsuhteen päättyessä. Mikäli työnantaja työsuhteen kestäessä tai sen päätyttyä jättää maksamatta työntekijälle kuuluvia saatavia, on työntekijä oikeutettu viime kädessä vaatimaan niitä käräjäoikeudessa nostettavalla kanteella. Työantajan ollessa maksukyvytön on työntekijän mahdollista hakea saataviaan myös palkkaturvana ELY-keskukselta.

    Työsuhteeseen perustuvissa riita-asioissa on syytä turvautua oman liiton lakimiehen tai yksityisen asianajajan apuun. Tuloista riippuen työntekijä voi olla oikeutettu oikeusapuun valtion varoin. Selvitän aina päämieheni puolesta oikeusavun saamisen edellytykset.

To use reCAPTCHA you must get an API key from https://www.google.com/recaptcha/admin/create